14.2. rv 41+0

Hyvää Ystävänpäivää!!!

Olen tänään saanut niin ihania viestejä ja puheluita ystäviltä... kiitos kovasti! Ovat piristäneet kummasti mieltä. Kovasti sitä tässä toivotaan että pikkunen tajuaisi ystävällisesti lähteä tulemaan tänään tuolta masusta tähän ulkomaailmaan, mutta taitaa olla toiveajattelua. Tänään on tasan viikko lasketustapäivästä ja vielä viikko korkeintaan on odottelua.

Tällä viikolla on neuvola kaksi kertaa, eilen oli yksi ja perjantaina menen sitten viimeisen kerran sinne. Eipä siellä muuta tehdä kun kartoitetaan verenpaineet, vauvan sydämen sykkeet ja kaikki muut tärkeät mittaukset. Varasin jo eilen ajan sitten maanantaille 19.2. Naistenklinikalle yliaikaiskontrolliin. Maanantaina viikkoja ja päiviä on 41+5, jolloin tehdään aina yliaikaiskontrolli odottaville äideille. Mutta tämä ei siis vielä tarkoita sitä että synnytys käynnistettäisiin! Jos kaikki on hyvin, vauva voi hyvin ja äiti myös niin silloin lähetetään kotiin. Muistaakseni 42+1 on sellainen maaginen raja jonka yli ei enää päästetä vaan sitten aletaan jo käynnistelemään tuota synnytystä. Onhan tässä vielä aikaa siihen maanantaihin, mitä vaan voi tapahtua!

Olo on edelleen ihan hyvä fyysisesti, ei mitään kummempia kolotuksia ja unikin maistuu todella hyvin. Psyyke tässä vaan kovilla on, tätä odottamista ei meinaa jaksaa. Ja pelko siitä että synnytys käynnistyy hetkenä minä hyvänsä tekee elämisestä aika rajoittunutta. Kodin läheltä ei viitsisi kovin kauas lähteä, ainakaan yksin. Mikko onkin urhoollisesti ollut kanssani nyt kotona ja lähtövalmiina joka hetki, täytyy vaan olla onnellinen että kohta tämä odotus loppuu ja erilainen arki alkaa.

Toivotaan että ensi viikolla saadaan jo laitella vauvan kuvia tänne sivustoille eikä teidän tarvitse lukea minun höpötyksiäni! :) Kirkastuvaa helmikuuta kaikille!

Sini, Mikko ja pikku haravarvas