Magical date 7.2. has arrived!! Rv 40+0

No niin, nyt se on sitten täällä! Se päivä jota tässä on odotettu siitä saakka kun sain tietää että olen raskaana. Tätä päivää on odotettu kun kuuta nousevaa ja mietitty että sitten kun se tulee niin sitten... Kalenteriin on merkitty punaisella kynällä "Laskettuaika", jokaiseen paperiin jotka käsittelee Nuppua on isolla merkitty tämä päivä, kaikki jotka raskaudestani tietää tietävät myös tämän päivän...
Mutta tämä päivä alkoi niin kuin muutkin päivät. Heräsin aamulla aikaisin, keitin kahvia Mikolle ja tilkka itselleni, tulin tietokoneelle käymään nettiyhteisömme sivuilla tarkistamassa heidän kuulumisensa. Luettiin lehti, syötiin aamupala ja katselin aamu-uutiset. Mikko lähti kouluun ja minä jäin kotiin. Mikään ei viitannut siihen että jotain maagista olisi tänään tapahtumassa! Ei kipuja, ei särkyjä, ei mitään. Nuppu liikuskeli aamulla ihan normaalisti, eikä päivän mittaan ole mitään sen kummempaa tapahtunut.

Sitä sanotaan että raskausviikolta 38 saa olla jo valmiina lähtöön, siis sairaalaan... miettikää kun olen tosiaan ollut valmiina jo pari viikkoa ennen tuota 38 viikkoa!!! Hulluksihan tässä tulee! ;) Mutta tämä on kasvunpaikka, niin minä olen sen nyt ottanut. Tämä on meille sellainen asia jota ei voi hallita eikä aikatauluttaa, sen pitää antaa vain tapahtua. Liian paljon elämässä suunnitellaan asioita ja puntaroidaan sitä miten haluttaisiin että tulevaisuus tulee menemään, synnytystä ei voi suunnitella eikä siitä voi tehdä mitään etukäteis aikataulua. Ja juuri siksi ehkä rakastankin jollain oudolla tapaa tätä olotilaa. Minulle on tapahtumassa jotain mitä en voi hallita, mille en voi mitään! Minun pitää antaa vain virran viedä ja odottaa, odottaa jotain mistä en tiedä vielä mitään. Ja nythän me ollaan jo voiton puolella (etsitään positiivisia puolia joka asiasta!), enää korkeintaan kaksi viikkoa ja saadaan ihailla meidän pientä, yhteistä taideteosta! Huh, kuullostaa ihan hurjalta. Pieni vauva joka on puolet minua ja puolet Mikkoa, ihmeellistä!

Me ollaan kyllä valmiina, siitä ei ole epäilystäkään! Kummatkin, niin äiti kuin iskä.