ma 19.2. klo 00.26 syntyi pieni poika.... Meidän oma Nuppu!

Viikko on nyt kulunut meidän rakkaan pienen pojan syntymästä ja elämä täällä kotona alkaa pikkuhiljaa tasaantua. Paljon meillä on vielä oppimista tuosta nyytistä ja hänellä meistä, mutta hyvällä alulla ollaan ja kaikki on mennyt suht hyvin!

Yllä olevassa kuvassa ollaan juuri lähdössä sairaalasta kotiin, rauhallisin mielin. Päällä on iskän 27 vuotta vanha potkupuku, siinä on hyvä kölliä!

Kirjottelen lisää uutisia kun jaksan.
Onnellisia ollaan... :)

Sini, Mikko ja Nuppu

14.2. rv 41+0

Hyvää Ystävänpäivää!!!

Olen tänään saanut niin ihania viestejä ja puheluita ystäviltä... kiitos kovasti! Ovat piristäneet kummasti mieltä. Kovasti sitä tässä toivotaan että pikkunen tajuaisi ystävällisesti lähteä tulemaan tänään tuolta masusta tähän ulkomaailmaan, mutta taitaa olla toiveajattelua. Tänään on tasan viikko lasketustapäivästä ja vielä viikko korkeintaan on odottelua.

Tällä viikolla on neuvola kaksi kertaa, eilen oli yksi ja perjantaina menen sitten viimeisen kerran sinne. Eipä siellä muuta tehdä kun kartoitetaan verenpaineet, vauvan sydämen sykkeet ja kaikki muut tärkeät mittaukset. Varasin jo eilen ajan sitten maanantaille 19.2. Naistenklinikalle yliaikaiskontrolliin. Maanantaina viikkoja ja päiviä on 41+5, jolloin tehdään aina yliaikaiskontrolli odottaville äideille. Mutta tämä ei siis vielä tarkoita sitä että synnytys käynnistettäisiin! Jos kaikki on hyvin, vauva voi hyvin ja äiti myös niin silloin lähetetään kotiin. Muistaakseni 42+1 on sellainen maaginen raja jonka yli ei enää päästetä vaan sitten aletaan jo käynnistelemään tuota synnytystä. Onhan tässä vielä aikaa siihen maanantaihin, mitä vaan voi tapahtua!

Olo on edelleen ihan hyvä fyysisesti, ei mitään kummempia kolotuksia ja unikin maistuu todella hyvin. Psyyke tässä vaan kovilla on, tätä odottamista ei meinaa jaksaa. Ja pelko siitä että synnytys käynnistyy hetkenä minä hyvänsä tekee elämisestä aika rajoittunutta. Kodin läheltä ei viitsisi kovin kauas lähteä, ainakaan yksin. Mikko onkin urhoollisesti ollut kanssani nyt kotona ja lähtövalmiina joka hetki, täytyy vaan olla onnellinen että kohta tämä odotus loppuu ja erilainen arki alkaa.

Toivotaan että ensi viikolla saadaan jo laitella vauvan kuvia tänne sivustoille eikä teidän tarvitse lukea minun höpötyksiäni! :) Kirkastuvaa helmikuuta kaikille!

Sini, Mikko ja pikku haravarvas

Magical date 7.2. has arrived!! Rv 40+0

No niin, nyt se on sitten täällä! Se päivä jota tässä on odotettu siitä saakka kun sain tietää että olen raskaana. Tätä päivää on odotettu kun kuuta nousevaa ja mietitty että sitten kun se tulee niin sitten... Kalenteriin on merkitty punaisella kynällä "Laskettuaika", jokaiseen paperiin jotka käsittelee Nuppua on isolla merkitty tämä päivä, kaikki jotka raskaudestani tietää tietävät myös tämän päivän...
Mutta tämä päivä alkoi niin kuin muutkin päivät. Heräsin aamulla aikaisin, keitin kahvia Mikolle ja tilkka itselleni, tulin tietokoneelle käymään nettiyhteisömme sivuilla tarkistamassa heidän kuulumisensa. Luettiin lehti, syötiin aamupala ja katselin aamu-uutiset. Mikko lähti kouluun ja minä jäin kotiin. Mikään ei viitannut siihen että jotain maagista olisi tänään tapahtumassa! Ei kipuja, ei särkyjä, ei mitään. Nuppu liikuskeli aamulla ihan normaalisti, eikä päivän mittaan ole mitään sen kummempaa tapahtunut.

Sitä sanotaan että raskausviikolta 38 saa olla jo valmiina lähtöön, siis sairaalaan... miettikää kun olen tosiaan ollut valmiina jo pari viikkoa ennen tuota 38 viikkoa!!! Hulluksihan tässä tulee! ;) Mutta tämä on kasvunpaikka, niin minä olen sen nyt ottanut. Tämä on meille sellainen asia jota ei voi hallita eikä aikatauluttaa, sen pitää antaa vain tapahtua. Liian paljon elämässä suunnitellaan asioita ja puntaroidaan sitä miten haluttaisiin että tulevaisuus tulee menemään, synnytystä ei voi suunnitella eikä siitä voi tehdä mitään etukäteis aikataulua. Ja juuri siksi ehkä rakastankin jollain oudolla tapaa tätä olotilaa. Minulle on tapahtumassa jotain mitä en voi hallita, mille en voi mitään! Minun pitää antaa vain virran viedä ja odottaa, odottaa jotain mistä en tiedä vielä mitään. Ja nythän me ollaan jo voiton puolella (etsitään positiivisia puolia joka asiasta!), enää korkeintaan kaksi viikkoa ja saadaan ihailla meidän pientä, yhteistä taideteosta! Huh, kuullostaa ihan hurjalta. Pieni vauva joka on puolet minua ja puolet Mikkoa, ihmeellistä!

Me ollaan kyllä valmiina, siitä ei ole epäilystäkään! Kummatkin, niin äiti kuin iskä.