Runo

Löysin tuollaisen ihanan runon netistä ja ajattelin laittaa sen tänne meidän sivuille, se kuvaa juuri niitä tunteita mitkä sisälläni ovat tällä hetkellä.

Nyt on menossa raskausviikko 34+1, joten enää vajaa 6 viikkoa laskettuunaikaan. Nuppu on kasvanut kovasti ja tunnen joka ikisen liikkeen mitä se tekee mahassani. Liikkeet alkavat olla jo hieman koordinoidumpia ja hitaampia kuin ennen. Koon lisäksi Nuppu on mielestäni kasvanut sosiaaliseksi olennoksi, joka reagoi päivä päivältä vaan enemmän kaikkiin kosketuksiin ja jutteluihin. Itse olen tällä hetkellä ollut jo parisen viikkoa sairaslomalla ja ensi viikolla alkaa mammaloma! Tylsää ei ole kyllä ollut, me Nupun kanssa saadaan päivät yllättävän hyvin kulumaan! :)

Oikein hyvää alkavaa vuotta 2007 kaikille ja ollaan yhteydessä!

Sini


ODOTUS

Huomenna sinä tulet? Olen valmis. Kaikki hapuilu ja epäröinti on poissa.
Halu nähdä sinut on kasvanut pelkoa suuremmaksi.
Kuukausi kuukaudelta on odotus tehnyt työtään minussa. Nyt olen ääriäni myöten täynnä. Tässä majatalossa ei ole tilaa kahdelle.
Aluksi oli vain aavistus tulevasta, kaukainen kajastus orastavasta muutoksesta.
Vähitellen odotus juurtui minuun. Minä muutuin majataloksi, jonka sisällä odotus asuu.
Odotus on tilan antamista. Odotus on asteittain luopumista ja antautumista tuntemattomalle voimalle, joka minussa valtaa alaa ja muovaa olemustani ennennäkemättömään muottiin.
Odotus on sitoutumista siihen päivään, jona odotus päättyy ja läsnäolo alkaa, usko muuttuu näkemiseksi ja toivo käsinkosketeltavaksi todellisuudeksi.
Kuka sinä olet?
Vaikka en vielä sinua tunne, olet jo muuttanut minut, enkä vielä tiedä mikä minusta tulee.
Voin jo kuulla ovellani sydämen lyönnit, jalkojesi töpinän pimeän odotushuoneen lattialla.
Kuka sinä olet? Mihin sinä minut viet?
Olet sitonut minut itseesi, eikä eiliseen ole enää paluuta.
Ei minulla ole karttaa, jonka avulla suunnistaisin sydämeesi.
Ei minulla ole sauvaa, jonka avulla sinut kesyttäisin.
Antaudun sinun pienuutesi edessä.
Seison paljainjaloin elämän mysteerin ovella.
Tule, sillä päivät ovat pitkät ja yöt tukalia.
Tule! minä haluan nähdä silmäsi ja painaa sinut ihoani vasten.
Tule! Olen valmis. Sinä olet voittanut.
Sinä olet voittanut minut itsellesi.

-Anna-Mari Kaskinen-

Raskausviikko 30+6

He-hei!

Eli huomenna alkaa sitten raskausviikko 31! Sitä on ollut niin kauheasti mukamas tekemistä ettei ole ehtinyt tännekään kirjoitella... :) Noh, jos nyt sitten vaikka jotain laittais...

Ensimmäiseksi haluan kertoa että me mentiin Mikon kanssa kihloihin perjantaina 1.12.! Häistä ei vielä olla puhuttu. Tuntuu että tässä on niin kovasti kaiken näköistä muutenkin tapahtumassa meidän elämässä. Yhteinen tulevaisuus on kuitenkin molemmille tosi tärkeä juttu, joten päätettiin sinetöidä se tällä tavalla! Eli puolen vuoden päästä tai ensi kesänä ei kannata odottaa meiltä kutsuja, ne tulevat sitten kun koetaan että on sen aika. Sormukset tilattiin jo hyvissä ajoin lokakuun lopussa ja kun ne vihdoin saatiin kultasepältä niin pidettiin hyvänä päivänä kihloihin menemiselle tuota kyseistä päivämäärää. Mitään sen kummempia juhlallisuuksia ei pidetty, kahdestaan juhlistettiin kynttiläillallisella a la Mikko ja se oli tosi ihanaa!

Nuppuliini alkaa olemaan jo aikas iso. Se temmeltää mahassa kuin vanha tekijä ja sen liikkeet näkyy tosi selkeästi mahan päältä. Tällä hetkellä se on poikkitilassa, eli pää on minun vasemmalla kyljellä ja jalat oikealla. Sillä on vissiin enemmän tilaa siinä asennossa. Toivottavasti hän kääntyy ennen viikko 36 tai sitten Nuppua yritetään kääntää väkisin masun ulkopuolelta (yöks!). Onhan tässä vielä reilu kuukausi aikaa! Kovasti Nuppu jo kuunteleekin tai kuulee, koska aina välillä säpsähtelee esim. koville äänille. Herätyskelloon hän on parina aamuna herännyt Mikon kanssa samaan aikaan, mutta taitanut nukahtaa sitten heti miten uudelleen kun hiljenee niin pikaisesti. Hikka vaivaa aina silloin tällöin ja koko maha hytkyy! Varsinkin silloin tulee hikka kun minä (äiti) syön jotain makeaa, tällöinhän lapsivesikin muuttuu makeammaksi ja Nuppu nielee sitä nopeammin. Tällä hetkellä Nupun paino alkaa hipoa jo 2 kg luokkaa ja pituus sellaista lähemmäs 40 cm.

Oma olo on kuin omenalla. Sen kummempia oireita ei tällä hetkellä ole, mutta masu alkaa jo painaa ja yöllä ei meinaa oikein tuo uni olla hirmu yhtenäistä. Pikkuhiljaa se keho alkaa valmistamaan minua niihin yöheräilyihin... Töissä olen ollut ihan normaalisti, mutta tällä hetkellä alkaa olemaan jo aika rankkaa olla töissä ja harkitsenkin sitä että jäisin saikulle. Katsotaan nyt mihin suuntaan tämä olo on menossa. Mieli on kovasti jo tulevassa synnytyksessä ja siinä ajassa kun saadaan tämä napero kotiin ja aloitetaan elämä hänen kanssaan... mietityttää, ihastuttaa ja pelottaa samaan aikaan. Pakokauhu ei ole vielä ainakaan iskenyt ja hyvillä mielin odottelen mitä seuraavat viikot tuovat tullessaan! Mikko on oma viilipyttymäinen itsensä ja omalla käyttäytymisellään luo minuunkin varmuutta ja hyvää oloa, pitääkin taas muistaa kertoa hänelle kuinka tärkeää se on.

Joulukin alkaa kohta olla jo lähellä ja valmisteluja tehdään pikkuhiljaa. Toivotankin kaikille oikein rauhaisaa joulunodotusta ja kiireetöntä joulunalusaikaa!

Sini