Äiti ja maha 24+4

...jospa sitä nyt laittaisi sitten vaikka kuvan Nupun äipästäkin tänne sivuille, näkee sitten kaikki minkälaisessa kuosissa täällä Vantaalla ollaan! Iskä kun saataisi vielä kuvaan... :)

Kaikki on edelleenkin ihan hyvin, viikko sitten maanantaina alkanut flunssakin alkaa jo hieman talttua ja olo on päivä päivältä parempi. Nuppu potkii kovasti joka päivä ja minusta hän potkii kyllä enemmän isälleen kuin minulle! Aina kun Mikko tulee lähelle niin pieni möyrintä masussa alkaa. Ja heti kun Mikko laittaa käden masulle Nuppu tervehtii häntä pienellä töytäisyllä! Taitaa olla aikalailla iskän kulta! Kyllähän tuo minullekin möyrii, harvase tunti.

Näillä viikoilla pikkunen alkaa olla n. 30 cm pitkä (kokonaisuudessaan), painaa yli 500 g ja pienen pienen jalan mitta on 4 cm! Aikas kovaa vauhtia hän siis kasvaa. Nyt on alkanut huomaamaan kuinka painoakin kertyy ihan erilailla ja masu painaakin jo hieman! Onneksi ei vielä mitään selkäongelmia tms. ole ilmaantunut, mitä kauemmin selviää ilman, sitä parempi. Ensi perjantaina on neuvolalääkäri jossa tarkastetaan että onkos kaikki ok, siellä sitten taas nähdään miten tämä raskaus on edennyt!

Lahden mummi ja ukki toi hirmuisen kuorman vauvan tavaroita tämän viikon keskiviikkona! Iso kiitos siitä heille ja tietenkin minun siskolle (Mialle), joka ystävällisesti lahjoitti pinnasängyn, sitterin, turvaistuimen ja järjettömän määrän vaatteita! Mitään ei tartte välttämättä ostaa, kaikki on valmiina. Yhdistelmävaunutkin tuli samalla kyydillä, nyt puuttuu vaan se yksi tärkeä tekijä... Nuppu! :) Nooh, helmikuun 7. ei olekaan enää kuin... 107 päivää... ei sillä että odottaisin tätä kultaa...

Saa nähdä saataisko seuraavaan kuvaan myös se iskä ja vähän hänen tuntemuksiaan... Mukavaa syksyä kaikille ja ollaan yhteydessä!

Sini, Mikko ja Nuppu

4D-ultra

No niin, nyt sitten 4D-ultra takana päin. Oikeastaan me käytiin siellä jo 26.9., mutta sain nyt vasta aikaiseksi laittaa tuon kuvan tänne!

Aika venkaa oli nähdä tuon pienen ihmisen kasvot ja ruumis. On vaikea kuvailla millä tavalla sitä tunsi. En voi vieläkään välillä uskoa että minun sisälläni kasvaa pieni ihminen, josta tulee minun ja Mikon näköinen ja oloinen... se on outoa! Olenhan tottunut kyllä lapsiin ja hoitanut ennenkin lapsia, mutta hei, se on meidän oma!!! Tajuan sen asian joka kerta kun siitä puhun, mutta on se vaan joka kerta niin erikoista! :)

No se siitä, nyt siis tähän ultraan...
Eli kaikki oli meidän Nupulla tämänkin ultran mukaan hyvin! Kallo oli symmetrinen, aivot paikoillaan, selkäranka säännöllinen, iho ehyt joka paikasta, sydän ehyt ja sykki kovaa sekä raajat liikkuivat normaalisti, ehkä välillä liiankin kovaa! Lapsivettä on normaalimäärä ja istukka on takaseinämässä, joka tarkoittaa mm. sitä että potkut tuntuvat aika hyvin tuohon mahan päälle! Tämän ultran aikaan oltiin viikolla 20+6 (eli päivää vaille 21 vkoa) ja Nuppu painoi silloin 415 g ja pää-perämitta oli 17 cm. Ihan normaalin kokoinen siis, ainakin tässä vaiheessa! Aika laihalta hän näytti, mutta kuulumma näistä viikoista lähtien vauva alkaa keräämään ruskeaa rasvaa, siis rasva kerrosta. Eli ei sieltä mitään laiheliinia varmaankaan ole tulossa! :)

Me saatiin tietää sukupuoli, mutta ei olla vielä varmoja halutaanko kertoa se kaikille... Itselleni tuon sukupuolen tietäminen oli aika tärkeä juttu, haluan valmistautua siihen mitä kaikkea voin ostaa ja tehdä ennen pikkusen syntymää. Mikolle se kai oli ihan sama, mutta kyllä hänkin näytti tyytyväiseltä kun sai tietää! Jossain vaiheessa aletaan laittaa tätä lastenhuonetta uuteen uskoon, joten silloin jos tulette käymään niin saatatte arvata kumpi meille tulee! :)

Itse olen voinut ihan hyvin, tai noh, hyvin ja hyvin... Ihottuma pahenee vaan päivä päivältä ja tekee oloa tukalammaksi! Homeopaatilla olen nyt hoidossa ja yritetään saada tätä ihoa luonnonmukaisilla keinoilla kuntoon. Niin ja koko kroppaa tietysti myös! Kuntosalilla, jumpissa ja joogassa käyn tasaisin väliajoin, unohtamatta liikuntaa tuolla ihanassa ja raikkaassa syksysäässä. Painoa ei ole tullut heinäkuusta kun se 3,5 kg, sekin siis tosi positiivista. Masu kasvaa ja näyttää jo ihan vauvamahalta! Mikko ei ole lähtenyt tähän mahan kasvattamiseen mukaan, mitä saattaa kuulumma joillekin miehille käydä! Innolla se aina tutkailee minun muuttuvia muotojani ja on muutenkin tosi paljon mukana tässä prosessissa. Aika vaan tuntuu menevän niin pirskatin hitaasti eteenpäin, kyllä sitä joka päivä toivoisi että tuo nyytti olisi jo meidän sylissä!