Tässä me

Kesä 2008.

Viikko enää töitä ja sitten kesälomalle!!! Jee.
Rasmus on ollut jo viikon verran lomilla, Aila kun lopetteli juhannukseen urakkansa. Elokuussa sitten taas uusilla kujeilla syksyyn.

Eilen käytiin neuvolassa, pituutta 88 cm ja painoa 13,5 kg. Sopusuhtainen ja pitkä poika, niinhän se menee. Hyvin kasvaa ja kehittyy, iloinen, reipas ja suloinen! Paitsi että rokotuksen ottaminen ei ollut niin kaunista katsottavaa, kamala huuto ja kipuitku... kyllä oli kaikilla korvista pitelemistä! Rasmus sanoo jo joitakin yksittäisiä sanoja ja kommunikoi hirmu etevästi ilmeillä ja eleillä. Kauhean paljon olisi sanottavaa, mutta kun ei vaan löydy sanoja. Pikkuhiljaa... Motoriikka alkaa olla sillä tasolla että sorminäppäryyttä vaativat hommatkin alkavat sujua ja niiden parissa vierähtääkin mukavasti aika.

Postimies Pate, Muumit ja Titi-Nalle ovat tosi kuumaa kamaa, niitä katsellessa käy usein tanssittamaan ja laulattamaan! Rasmus tykkää myös kirjoista kovasti, illalla luetaankin usein joku autokirja jotta uni tulisi paremmin.

Isojen poikien sänkyyn Rasmus siirtyi pari viikkoa sitten muitta mutkitta. Sänky on ollut meillä esillä muutosta lähtien, mutta ei olla painostettu Rasmusta siihen vaan annettu hänen totuttautua ja leikkiä siellä. Yhtenä iltana hän halusikin mennä jatkosänkyyn nukkumaan pinnasängyn sijasta ja siitä lähtien hän onkin nukkunut yönsä jatkosängyssä.

Allergioita on vielä jonnii verran, mutta eiköhän nekin ala pikkuhiljaa häipyä, ainakin ruoka-aineiden osalta. Tavallista maitoa pitäisi alkaa maistelemaan taan pitkästä aikaa ja kaikkia muitakin ruoka-aineita joille Rasmus on ollut allerginen.

Yritän lisäillä kuvia kun saadaan niitä koneelle!
Kesänjatkoja.

Sini, Mikko ja Rasmus

Rasmus 1-v.

19.2.2008 Rasmus täytti 1-v. ....ja äiti oli ihan varma että vatsassa alkoi supistelemaan juuri niinkuin teki vuosi sitten. Tuntuu niin ihmeelliseltä että se pieni papu joka oli mahassani on kasvanut yksilöksi! Viimeisen vuoden kehitys on ollut huimaa ja voikin sanoa että yhtä tapahtumarikasta ja työntäyteistä aikaa tuskin tulee. Kaiholla muistelen niitä hetkiä kun vaan oltiin kotona ja katseltiin pienen pientä nyyttiä joka potki ja äännähteli, mutta ei oikeastaan muuta osannutkaan.

Rasmuksen mitat ovat tällä hetkellä 12 kg ja 81 cm. Pitkä ja komia poika siis. Päänympäryskin kasvaa eikä siitä ole enää tarvinnut huolehtia. Rasmus syö kaikkea mitä hänelle annetaan, mutta joitakin ruoka-aineallergioita ollaan kyllä havaittu. Kananmuna on niistä yksi, joka tekee kaikista vaarallisimman ja inhottavimman reaktion. Mutta eiköhän näistä selvitä, mennään päivä kerrallaan!

Rasmus aloitti vuoden vaihteessa perhepäivähoitajalla kun minä menin töihin. Meillä kummallakin on kyllä mennyt tosi hyvin, Rasmus tykkää olla hoidossa ja muiden lasten ympäröimänä ja minä tykkään (ainakin joskus!) olla töissä. Arjen kanssa on vielä vähän sopeutumista kun Mikkokin tekee yleensä aika pitkää päivää, mutta ajan kanssa uskon että tilanne lutviutuu!

Rasmus kävelee jo mallikkaasti ja kiipeilee myös. Mitä paremmin hän oppii liikkumaan sitä varovaisempi saa olla, koska tuntuu että hän luottaa vähän liikaakin omiin kykyihinsä. Juokseminen on aika in, aina kun pääsee paikkaan jossa voi vetää ihan vapaasti niin se on aikamoista se vauhti!

Autot kiinnostaa yhä vaan enemmän ja enemmän. Bussit, kuorma-autot ja traktorit, mitä isompi sen parempi! Kävelyllä käydäänkin yleensä katselemassa autoja ja istutaan tien poskessa päristelemässä.

Sanoja ei vielä tule, mutta elekielellä ja äännähdyksillä Rasmus kertoo aika paljon asioita. Päristäessään hän tarkoittaa autoa, naksutellessaan kieltä hän tarkoittaa kelloa.

Sellaista meidän elämäämme kuuluu tällä hetkellä!

Yllä olevissa kuvissa Rasmus ajaa HopLopissa autolla, istuu parhaan kaverinsa Nalle Puhin kanssa katsomassa telkkaa ja morottaa omalta sohvaltaa.

Kevään jatkoa!

Ennen kuin minusta tuli äiti

ENNEN KUIN MINUSTA TULI ÄITI

Ennen kuin minusta tuli äiti.
Tein ja söin lämpimiä aterioita.
Minulla oli tahriintumattomat vaatteet.
Minulla oli hiljaisia puhelinkeskusteluja.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
Nukuin niin myöhään kuin halusin,
enkä kantanut huolta siitä,
kuinka myöhään menin nukkumaan.
Harjasin hampaani ja hiukseni joka päivä.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
Siivosin kotini joka päivä.
En koskaan kompastunut leluihin tai unohtanut tuutulaulun sanoja.
Ennen kuin minusta tuli äiti,
en tullut ajatelleeksi,
olivatko minun huonekasvini myrkyllisiä vai eivät.
En miettinyt koskaan rokotuksia.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
Minun päälleni ei oltu koskaan
oksennettu,
kakattu,
syljetty,
pureskeltu,
pissitty
eikä nipistelty pienillä sormilla.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
Minulla oli täydellinen mielenhallinta,
-ajatuksieni ja vartaloni hallinta.
Nukuin koko yön.
En ollut koskaan pidellyt kirkuvaa lasta,
jotta lääkärit voisivat tehdä
kokeita tai antaa rokotuksia.
En ollut koskaan katsonut itkuisiin
silmiin ja itkenyt.
En ollut koskaan ollut äärettömän
onnellinen yksinkertaisesta hymystä.
En ollut koskaan istunut myöhään yöllä
katsellen nukkuvaa lasta.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
En ollut koskaan pidellyt nukkuvaa vauvaa,
vain sen vuoksi,
etten halunnut laittaa häntä sänkyynsä.
En koskaan ollut tuntenut sydämeni
murskaantuvan miljooniksi pieniksi palasiksi,
kun en voinut lopettaa kipua.
En koskaan ollut tiennyt,
että jokin niin pieni voi vaikuttaa elämääni niin paljon.
En koskaan ollut tiennyt,
että voisin jotakuta rakastaa niin paljon.
En koskaan tiennyt, että rakastaisin olla äiti.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
En tiennyt miltä tuntuu
kun sydämeni on ruumiini ulkopuolella.
En tiennyt kuinka ihanalta voi tuntua,
kun syöttää nälkäistä vauvaa.
En tiennyt siteestä äidin ja lapsen välillä.
En tiennyt, että jokin niin pieni
voisi saada minut tuntemaan itseni niin tarpeelliseksi.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
En ollut koskaan noussut ylös
yöllä kymmenen minuutin välein
tarkistaakseni, että kaikki on kunnossa.
En ollut koskaan tuntenut sitä
lämpöä
iloa
rakkautta
sydänsärkyä
ihmetystä
tai tyytyväisyyttä, joka äitiydestä tulee.
En tiennyt, että voisin tuntea niin paljon...


Näin töihin palaamisen kynnyksellä tämä runo tuntuu tähdelliseltä. Vuosi sitten, jäädessäni äitiyslomalle en ollut missään vaiheessa oikeastaan tietoinen mitä tuleman piti. Jännitti, pelotti ja mietitytti minkälaista elämä tulisi olemaan kun tämä meidän pieni mies tulisi maailmaan. Nyt on vuosi maisteltu elämää rakkaan Rasmuksen kanssa ja tuo yllä oleva runo kertoo kyllä kaiken.

Tässä kuussa Rasmus täyttää 10 kk!!! Ja kokee ensimmäisen kerran joulun! Laitan kuvia ja mittoja ensi viikolla kun olemme käyneet neuvolassa.

Kaunista joulunodotusta!

Sini ja Rasmus

Pari kuvaa...

Äidin sylissä on ihanaa olla.
Veikeä ilme.

Sini

8 kk

...kuvassa ollaan kylläkin lähempänä 7 kk kuin 8 kk, mutta eipä tuo poika ole tässä ajassa niin kovasti ehtinyt muuttumaan.

8 kk tulee täyteen tällä viikolla, iso poika! Huisin nopeasti tämä aika on mennyt, se pitää todeta kyllä joka kerta kun alkaa kirjoittamaan Rasmuksesta. Tämä ensimmäisen vuoden kehitys on päätä huimaavaa, joka viikko saa ällistellä meidän pienen pojan kehitystä ja ajan kulumista.

Tällä hetkellä Rasmus osaa jo....
istua todella tukevasti, ryömiä ja kontata, nousta tukea vasten seisomaan sekä kävellä tukea vasten. Kovasti hän yrittää sanoa auto (oto), tietää mitä auto, lamppu, pallo, tutti, potta jne... tarkoittaa. Höpöttelee ja ärisee kovasti. Musiikki on myös liikkeelle paneva voima ja sitä kuunnellessa polvet alkaa usein notkumaan. Rasmus käy potalla pisulla ja kakalla. Hän ei osaa vielä pyytää potalle, mutta tekee pottaan tarpeensa kun hänet siihen istuttaa.
Rasmus myös hymyilee kovasti ja nauraa, iloinen pieni veijari! Iskän kanssa on kiva leikkiä kukkuu!-leikkiä ja möyriä sängyssä. Äitiä halitaan ja pusutellaan paljon, varsinkin nyt kun eroahdistusta alkaa olla tilppasen ilmassa. Mutta tähän täytyy sanoa että Rasmus on kyllä MAAILMAN SULOISIN JA IHANIN VAUVA!!! :) Olen niin ylpeä pienestä pojastani että välillä meinaa sydän ihan pakahtua.

Neuvolassa käytiin ja painoa on tällä hetkellä 10,9 kg, pituutta 75 cm ja pään ympärys on 48 cm. Saatiin myös lähete Jorviin, kirurgille. Rasmuksen aukile on liian pieni hänen ikäänsä nähden, joten sitä pitää nyt sitten seurailla ettei aukile mene kiinni liian aikaisin.

Minulla loppuu äitiysloma 12.11., mutta pidän vielä vuosilomani siihen päälle. Työni alkaisivat siis 18.12., mutta olen sopinut että aloitan vasta 7.1.2008. Säälittää laittaa Rasmusta vielä hoitoon, mutta eipä täällä pääkaupunkiseudulla oikein pysty elämään vain yhden ihmisen palkalla ja hoitopäivärahalla, töihin on mentävä! Täytyy vaan toivoa että Rasmuksen hoitoon meneminen sujuu ongelmitta.

Sellaista tällä kertaa!
Mukavaa syksyn jatkoa kaikille.

Sini ja Rasmus

Pari kuvaa...

Tässä vielä meidän pikkuinen puolivuotias.
Äitin kanssa oli niin hauskaa sohvalla...

6 kk

Meidän pikkuinen on nyt jo puolivuotias!
Täytyy taas todeta että aika menee kauhean nopeasti. Vuosi sitten tähän aikaan ihmettelin masuni kasvua ja olin onnellinen, niin onnellinen, kun tuo pieni toukka möngersi masussani. Nyt se on ollut täällä ulkomaailmassa jo puolivuotta ja sulostuttanut niin minun kuin isänsäkin elämää. Nämä on sellaisia juttuja mitä ei voi kun ihmetellä ja olla kiitollinen että on saanut itse henkilökohtaisesti kokea ne!

Rasmus painaa tällä hetkellä 9 700 kg ja on 71 cm pitkä.
Taidot ovat kesän mittaan kehittyneet todella paljon ja nyt saa olla koko ajan varovainen ettei Rasmus vaan satuta itseään.
Kuten kuvasta näkyy Rasmus osaa istua jo ilman tukea ja selkä suorana. Sen taidon hän oppi Saksan reissulla. Hienosti hän siinä tököttää, mutta ei pääse itse vielä pois istumasta vaan kumahtaa joko maahan tai yrittää etukautta mönkiä jalkojensa yli.
Ryömiminen on jo vanha juttu ja kovaa mennään! En osaa sanoa metrivauhtia, mutta jos sängyllä ollaan niin parissa sekunnissa Rasmus saattaa olla jo reunalla. Eli enää ei voi nukahtaa jos hän on sängyssä vieressämme.
Kaikennäköisiä äänteitä kokeillaan kovasti, kirkumista ja päpättelyä kaikista eniten. Rasmus osaa jo komentaakin meitä! Yksi päivä oltiin syömässä ja kesken ruokailun hän alkoi murista ja näytti alahampaitaan, emme tajunneet mistä oli kyse siinä vaiheessa, mutta kun annoin hänelle vettä niin murina loppui. Rasmuksella oli siis vaan jano ja me pöntöt vanhemmat ei tajuttu sitä!
Hampaita Rasmuksella on jo neljä, ylhäällä kaksi ja alhaalla kaksi. Niillä on hyvä syödä ja purra kaikkea mitä eteen sattuu. Iskälle on parit purema jäljet jätetty merkiksi siitä että oli kiva leikkiä lattialla hänen kanssaan!

Päivät menee mukavasti Rasmuksen kanssa. Kiltti ja iloinen pikkupoika! Kiinteät ruuat ovat helpottaneet niin Rasmuksen kuin meidän muidenkin oloa. Uni- ja ruoka-asiat kun ovat kunnossa niin elämä hymyilee!

Sini, Rasmus ja Mikko

Heinäkuu...

Se on sitten jo heinäkuu!
Miten aika meneekin niin nopeasti?!

Rasmus-poika sen kun kasvaa vaan. Viimeksi neuvolassa strategiset mitat olivat 7 600 kg ja 66 cm. Kiinteitä ollaan maisteltu ja oikeastaan jo syötykin. Maissia, bataattia, perunaa, porkkanaa, hedelmäsoseita, marjasoseita... ja hyvin näyttää ruoka maistuvan. Mitään allergioita ei ole vielä ainakaan ilmestynyt, pidetään sormet ristissä ettei tulekaan. Rintaa annan vielä kun sieltäkin maitoa vielä tulee, mutta enää ei voi sanoa että rinta olisi Rasmuksen pääruoka.
Mitään lempiruokia Rasmuksella ei sinänsä ole, kaikki käy! On ihana seurata kuinka Rasmus nauttii syömisestä ja kaiken uuden maistelemisesta. Äidin pojasta on kasvanut jo iso!

Viime viikonloppuna Rasmus oli ensimmäistä kertaa poissa kotoa yön yli. Minulla ja Mikolla oli kaverimme häät, toimin siellä kaasona, ja ajattelimme ettei Rasmus jaksaisi kuitenkaan olla koko aikaa meidän matkassamme. Mikko kävikin illalla viemässä Rasmuksen Ukin ja Mummin hoitoon ja hyvin oli mennyt! Rasmus oli nukkunut koko yön ja syönyt tosi hyvin.
Hyvä että hoitoon vieminen oli mukava kokemus, nyt on helpompi viedä Rasmus uudemmankin kerran jonnekin kyläilemään!

Uusia taitoja on taas karttunut.
Rasmus osaa käännähtää vatsalta selälle ja nostaa itseään ilmaan käsien varassa. Vielä kun jalat saadaan matkaan mukaan niin Rasmustahan ei pidättele mikään eikä kukaan! Kaikki lelut menee suuhun ja käsien koordinoiminenkin paranee päivä päivältä. Rasmukselle on tullut kaksi pientä hammasta alaleukaan! Ne puhkesivat juhannuksen tienoilla ja ovat siitä asti vähän kiusanneet pikkuista... nyt kuitenkin olo alkaa olemaan jo hieman parempi.

Aurinkoista kesän jatkoa kaikille!
Nauttikaa auringosta ja sen tuomasta lämmöstä.... niin ja jos tekee mieli valittaa säästä niin palauttelehan mieleesi vaikka lokakuun säät! ;)

Sini ja Rasmus